Miran ja Kikin seikkailujen kesä huipentui Kiljavan esteettömässä Metsähotellissa
Vantaalainen Mira Nieminen osallistui elokuun lopun Nuku yö ulkona -tapahtumaan Kiljavan esteettömässä Metsähotellissa yhdessä opaskoiransa Kikin ja 9-vuotiaan tyttärensä Jaden kanssa. Monelle osallistujista kokemus oli säväyttävä, mutta Niemiselle se oli erityisen merkityksellinen.
– Minulla on retinitis pigmentosa, etenevä silmäsairaus. Näköni on heikentynyt noin vuosikymmenen ajan ja muutaman viime vuoden ajan olen ollut käytännössä sokea. Se on ollut niin iso ja pelottava asia, etten ole oikein uskaltanut edes ulos mennä ja viime vuosien ajan olen liikkunut hyvin vähän, Nieminen kertoi.
– Vuosi vuodelta aktiviteetteihin osallistuminen väheni, kun ajattelin olevani muille vain taakka huonon näköni kanssa. Avun pyytäminen oli vaikeaa etenkin alussa, kun ei ollut tottunut siihen. Kaikki vain jäivät, myös luonnossa liikkuminen ja telttailu, joista pidin kovasti, kun vielä näin, hän jatkoi.
Maaliskuussa tilanne muuttui ratkaisevasti, kun Nieminen sai ensimmäisen opaskoiransa, Kikin. Nieminen on rohkaistunut kovasti ja kuvaileekin kesää 2022 seikkailujen kesäksi Kikin kanssa. Se huipentui elokuun lopun Nuku yö ulkona -tapahtumaan Kiljavalla.
– Jo ennen kuin sain opaskoiran, olin todennut, että minun täytyy päästä pois rapakunnosta, jotta pystyn edes jotenkin toimimaan koiran kanssa. En pystynyt edes kävelemään hengästymättä. Tiesin, että näkövammaisten liikkumistaidonohjaaja Sanna Törrönen osaa opettaa uintitekniikkaa, joten pyysin häntä avukseni, Nieminen sanoo.
– Olen aina tykännyt uimisesta ja kun Sanna opetti minulle oikeaa tekniikkaa, siitä tuli vielä mielekkäämpää. Kun sain Kikin, minulla alkoi aktiivisen uimisen ansiosta olla jo pohjakuntoa.
Niemisen Jade-tytär on telttaillut isänsä kanssa, mutta nyt Nieminen näki mahdollisuuden avautuneen sille, että myös äiti ja tytär voisivat saada yhteisiä retkeilykokemuksia. Alun perin hän ajatteli heidän osallistuvan Nuku yö ulkona -tempaukseen lähellä kotoa, Vantaan Kuusijärvellä, mutta huomattuaan ilmoituksen esteettömästä Metsähotellista Kiljavalla, vaihtuivat suunnitelmat.
– Tuntui jo etukäteen hyvältä tietää, että esteettömässä Metsähotellissa en olisi mitenkään poikkeava, vaan pääsisin niin sanotusti omieni pariin. Vastaanotto olikin mahtava, saimme kaiken tarvitsemamme avun ja neuvot.
– Yksi vastaanottajista oli erilainen kuin muut: iso, valkoinen ja Kikin mielestä erittäin pelottava. Se oli Muumipeikko-maskotti, jolle Kiki murisi ja haukkui kovasti. Pelkoni oli, että nyt Kiki ei keskity lainkaan minun opastamiseeni, vaan ärisee vain Muumipeikolle.
He keksivät kuitenkin antaa Muumille koiran nappuloita Kikille tarjoiltavaksi, mikä rauhoitti opaskoiran. Tämä jouduttiin tosin toistamaan vielä pariin kertaa päivän mittaan, koska maskottiasun sisällä ollut henkilö vaihtui aika ajoin ja Kikin täytyi taas totuttautua uuteen hajuun.
Liikkumistaidonohjaaja Sanna Törrönen oli lauantaina alkuun Niemisen apuna, kun Kikille opetettiin reitit tärkeimpiin paikkoihin – vessaan, ruokailuun ja aktiviteettien äärelle. Sen jälkeen toiminta Kikin kanssa sujui mainiosti. Edes yöllä Kiki ei murissut teltan ohi kävelijöille, sen verran väsynyt se oli päivän aktiviteeteista.
Jade-tyttärellekin Kiljavan tapahtumapäivän aktiviteetit maistuivat. Suppilautailu oli hänen mielestään parasta, mutta myös muun muassa ämpärimuistipeli, jousiammunta ja melonta olivat mieleen.
– Hän on aika rämäpäinen ja tykkää seikkailuista. Luulen, että hän oli myös tyytyväinen, kun pääsi tällä kertaa äitinsä kanssa telttailemaan, Mira Nieminen totesi.
– Minäkin pystyin hyvin osallistumaan. Kaikki oli esteettömästi hoidettu, sain apua ja auttajat osasivat auttaa. Ruokakin oli tosi hyvää, hän jatkoi.
Nieminen sanoo vievänsä mielellään tytärtä mukaan tapahtumiin ja tilaisuuksiin, joissa on eri tavalla vammaisia henkilöitä ympärillä.
– Se rikastuttaa hänen elämäänsä ja opettaa ymmärtämään erilaisuutta. Hän on sellainen, että osaa nähdä sen erilaisuuden läpi ja siellä olevan ihmisen.
Mira Nieminen aikoo tulevaisuudessakin osallistua Nuku yö ulkona -tapahtumaan opaskoiran ja tyttärensä kanssa.
– Nyt tiedän, että pärjään tällaisissa tapahtumissa vallan mainiosti monien avustajien tuella, Nieminen sanoo.