Pinnalla juuri nyt: vammaisurheilututkimuksen kansainväliset trendit

VAU ja Paralympiakomitea järjestivät keskiviikkona 22. lokakuuta Valo-talolla Helsingissä tapaamisen teemalla Vammaisurheilun tutkimus ja kehittäminen – Mitä uutta kansainvälisiltä kentiltä? Tapaamisessa kerrattiin syksyn kansainvälisten vammaisurheilun ja -liikunnan konferenssien antia ja pinnalla olevia tutkimustrendejä.

Jos vammaisurheilu ja -liikunta kiinnostaa esimerkiksi opinnäytetyön aiheena, kannattaa tutustua VAU:n sivujen Opiskelijoille-osioon, josta voit hakea opinnäytetyöstipendiä ja löydät listan alan potentiaalisista tutkimusaiheista. VAU ja Paralympiakomitea päivittävät tutkimusaihelistan viimeisimmillä ajankohtaisilla aiheilla marraskuun loppuun mennessä.

Jukka Parviainen: Rehacare-messut, Düsseldorf

Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA:n apuvälineneuvoja Jukka Parviainen vieraili SOLIA:n vertaisohjaajien ja yksiköiden työntekijöiden kanssa Rehacare-apuvälinemessuilla Saksan Düsseldorfissa. Merkittävin trendi messuilla oli robotiikan roolin kasvu apuvälineissä, joskaan liikunnan apuvälineisiin tällä ei vielä ollut suurta vaikutusta.

– Pelituoleissa on keveydessä päästy niin pitkälle kuin voi päästä. Nyt keskitytään jo designiin. Paikalla oli uusia pelituolien valmistajia, mikä on hyvä asia SOLIA:lle, sillä hinnat tulevat alaspäin, kun valmistajia on enemmän, Parviainen kertoi.

– Jos ajatellaan liikunnan apuvälineen hankkimista harkitsevaa suomalaista, niin apuvälineen hinta ja kuntien kiristyneet myöntämisperusteet ovat suurimmat haasteet. Sellaisetkin kunnat, jotka ovat aiemmin myöntäneet hyvin apuvälineitä, ovat yhä nihkeämpiä. Jos vakuutusyhtiön kautta ei apuvälinettä saa, niin monet kääntyvät erilaisten säätiöiden, kuten SIU-rahaston tai amerikkalaisen CAF:n puoleen.

Tiina Kivisaari: IPC:n 25-vuotisjuhlavuoden strategiakonferenssi, Berliini

Suomen Paralympiakomitean pääsihteeri Tiina Kivisaari oli Suomen edustajana Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n 25-vuotisjuhlavuoden strategiakonferenssissa Saksassa.

– Yksi konferenssin tärkeimmistä puheenaiheista oli se, miten rahoitus järjestetään. Jos se on ongelma maailmalla, niin Suomessa vasta laahataankin pahasti perässä. Etenkin siinä, että yritysten sitoutuminen on paljon lyhytjänteisempää kuin maailmalla. Puhutaan vuosikymmenten yhteistyöstä, ei pikavoitoista parissa vuodessa, Kivisaari kertoi.

– Tärkeä kysymys oli myös se, miten paralympialaiset saadaan tuotua paremmin esille myös paralympialaisten välillä, esimerkiksi paralympialajien omien arvokilpailujen yhteydessä. Tämä oli myös IPC:n yhteistyökumppanien toive.

Katja Saarinen: IPC:n luokittelukonferenssi, Bonn

Suomen Paralympiakomitean kehittämispäällikkö ja tuore Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n urheilijaneuvoston jäsen Katja Saarinen osallistui IPC:n luokitteluseminaariin Saksan Bonnissa.

IPC uudistaa parhaillaan luokittelusäännöstöään, jonka ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2007. Tällä hetkellä säännöstö kiertää kommenttikierroksilla jäsenjärjestöissä ja päätyy IPC:n yleiskokouksen käsiteltäväksi marraskuussa 2015. Uusi säännöstö on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2017.

– Koko ajan on pyrkimys siihen, että vammaisurheilussa kilpailijoiden paremmuus perustuisi urheilijan osaamiseen ja suorituskykyyn, ei siihen, että yhdellä urheilijalla on ns. parempi vamma kuin toisella, Saarinen kertoi.

– Konferenssissa pohdittiin paljon sitä, miten voitaisiin tehdä ns. kaukoluokitusta, eli että edes eligibility (ns. yleinen kelpoisuus vammaisurheilijaksi) voitaisiin tsekata ennen kisatapahtumaan menoa, jotta urheilijalla olisi varmuus, että hänelle on jokin luokka. Sitten tarkempi lajikohtainen luokittelu tapahtuisi kisojen yhteydessä.

Piia Korpi: EUCAPA-konferenssi, Madrid

Kaikkiaan 15 suomalaista erityisliikunnan asiantuntijaa osallistui kansainväliseen soveltavan liikunnan EUCAPA-konferenssiin Espanjan Madridissa. VAU:n koulutuskoordinaattori Piia Korpi nosti kirjavasta aihevalikoimasta pari ajatustenherättäjää:

– Britti-antropologi David Howe pohti, onko katsominen – jopa tuijottaminen – foucaltilaisittain toisen kontrolloimista vai tiedon hankkimista ympäröivästä maailmasta. Hän tapaa pitää esiintyessään kättään – joka paljastaa hänen vammansa – taskussa. Jos vammaa piilottelee, niin se pysyy erikoisena, Korpi totesi.

– Carla Filomena Silva puolestaan nosti esiin kysymyksen soveltavasta liikunnasta: Onko tärkeää, että kaikki saavat valita mahdollisimman samaa? Soveltamalla liikuntaa me yritämme saada kaikki toteuttamaan normia ja samalla tulemme todenneeksi, että se normi on tavoiteltava asia. Ymmärrän, että on kyse osallistumisen mahdollisuuksista, mutta soveltava liikunta tuottaa vammaisuutta.

Aija Saari: Disability Sport Research -konferenssi, Coventry

VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saari oli puhumassa liikunnan esteettömyysasioista vammaisurheilun tutkimuskonferenssissa Iso-Britannian Coventryssä.

– Olin ainoa seminaarin 31 puhujasta, joka puhui esteettömyydestä, mutta se herätti paljon keskustelua. Muissa maissa esteettömyys on jätetty suunnittelijoille ja arkkitehdeille. Suomi on tässä poikkeus ja edelläkävijä, Saari kertoi.

– Konferenssissa sai myös huomata, miten eri tavoin inkluusio ymmärretään eri maissa. Saksalaiset tulkitsivat, että Special Olympics -liikkeen Unified-urheilu on inkluusiota. Joissain maissa inkluusio taas on sitä, että vammaiset henkilöt ylipäätään pääsevät mukaan urheiluun, näkyviksi liikkujiksi. Eli mitä me Suomessa ajatellaan erityisliikuntana.

– Lontoon paralympialaisten perintö näkyy vahvana Iso-Britanniassa, jossa paralympia-aiheet ovat tutkimuksessa vahvassa asemassa. Vaikuttaisi jopa siltä, että paralympialiikkeen ympärille on syntynyt oma eriytynyt tutkijaverkostonsa, joka on eriytymässä soveltavan liikunnan tutkijoista.

Antti Pollari: Elinsiirron saaneiden lasten ja nuorten kuntoutusseminaari, Visegrad

Toimintaterapeutiksi valmistuva Antti Pollari, joka on itse saanut munuaissiirron lapsena, osallistui Unkarin Visegradissa järjestettyyn ensimmäiseen elinsiirron saaneiden lasten ja nuorten kuntoutusseminaariin.

– Idea elinsiirron saaneen lapsen kuntoutuksessa, että päästään pois potilasidentiteetistä kohti normaalia elämää, ja tässä liikunnalla on merkittävä rooli. Ei tule keskittyä diagnoosiin, vaan osa-alueisiin, jotka vahvistavat lapsen hyvinvointia ja terveyttä, Pollari kertoi.

– Tuleeko sen olla lapsen kohdalla urheilua vai liikuntaa, sitä pitää miettiä. Kisamatkat ulkomaille ovat suuri kustannus perheille, eikä Suomesta ole siksi viime vuosina ollut lapsia elinsiirron saaneiden kisoissa. Seminaarissa tuli välillä vähän sellainen fiilis, että kun lapsi voittaa mitaleita, on hän kuntoutunut.