Orivedellä hiihtoinnostus on kaikille avointa

Oriveden Ponnistuksen Hiihtosankarit. Kuva: Minna Kaila

Maastohiihto on pirkanmaalaisella Orivedellä suosittu laji. Noin 9000 asukkaan pikkukaupungin urheiluseuran Oriveden Ponnistuksen hiihtokouluissa ja nuorten valmennusryhmässä on useamman vuoden ajan käynyt noin 80 lasta ja nuorta.

Kahtena viime talvena on ylletty jo ennätykselliseen sataan harrastajaan. Orivedellä käynnistyi viime vuoden tammikuussa myös erityislasten hiihtokoulu, Hiihtosankarit.

– Meillä oli jo aikaisemmin ollut muutamia erityislapsia mukana yleisessä hiihtokouluryhmässä. Vanhempi tai huoltaja on voinut olla mukana ryhmässä ja olla tukena, jos lapsi tarvitsee enemmän apua tai tekee asiat vähän hitaammin. Se on sujunut ihan hyvin, sanoo OrPon erityislasten hiihtokoulun ohjaaja Jenni Hämäläinen.

Vuonna 2020 Suomen Paralympiakomitea käynnisti Avoimet ovet -hankkeen, jonka tarkoituksena on tukea urheiluseuroja, jotta ne voisivat ottaa mukaan toimintaansa vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia harrastajia. Avoimet ovet -hankkeeseen voit tutustua tarkemmin täältä.

Oriveden Ponnistuksessa erityislasten hiihtokoulua oli ehditty pohtia jo aiemminkin, ja hankkeen tuoma tuki teki päätöksestä aloittaa ryhmä helpon.

– Monilla erityislapsilla voi olla haasteita esimerkiksi isommassa ryhmässä toimimisessa. Ajattelimme, että erityislapsia voisi saada enemmän mukaan, jos olisi tarjota yleisen ryhmän lisäksi heille myös omaa ryhmää. Siellä voi rauhallisesti ja omaan tahtiin harjoitella pienessä ryhmässä, Hämäläinen toteaa.

– Meillä on paljon vapaaehtoisia hiihtokoulun ohjaajia. Olemme saaneet useamman uuden ohjaajan joukkoomme, ja myös tässä erityislasten ryhmässä on muitakin ohjaajia minun lisäkseni. Meillä on iso porukka, joka tekee tärkeää työtä täydellä sydämellä, hän jatkaa.

– Olemme saaneet mukaan ohjaajaksi myös paikallisen koulun erityisopettajan. Se on aika mahtava juttu, sillä hänellä on myös ammattinsa puolesta tietoa ja taitoa toimia erityislasten parissa.

Jenni Hämäläisellä on kilpahiihtotausta. Hän on toimintaterapeutti ja tekee töitä erityislasten kanssa. Perheestä löytyy myös oma erityislapsi, 8-vuotias Elmeri, joka on innokas hiihtäjä ja ollut jo useamman vuoden mukana yleisessä hiihtokoulussa.

– Pertsan (perinteisen hiihtotavan) hiihtäminen ja mäen laskeminen ovat hiihdossa mukavaa. Vain kaatuminen ei ole kivaa. Olo tuntuu iloiselta hiihdon jälkeen, Elmeri kertoo.

 

Orivedellä ja erityisesti Hämäläisen hiihtoperheessä on ollut helppo innostua suomalaisten perinnelajista. Orivedellä on vahvaan talkootyöperinteeseen tukeutuva urheiluseura, laaja, hyvin hoidettu latuverkosto ja ennen kaikkea Hiihtomaa, muutama vuosi sitten valmistunut hiihtoharjoittelualue, yksi Elmerin lempipaikoista.

– Hiihtomaahan kuuluu iso kenttäalue, muutamia pienempiä mäkiä ja sitten vähän isompi mäki, jossa voivat vähän isommatkin lapset harjoitella mäenlaskua. Se on tosi kiva paikka harjoitella hiihtotaitoja. Elmerikin tykkää kauheasti siellä pyöriä ja laskea mäkeä, Jenni Hämäläinen sanoo.

Elmeri on muutenkin liikunnallinen poika. Kahtena viime kesänä hän on osallistunut lasten triathlonille ja tänä talvena ensimmäistä kertaa kansallisen Para Hiihto Cupin -hiihtokilpailuihin, joissa on myös nuorten sarja. Hän harrastaa telinevoimistelua yleisessä ryhmässä Orivedellä ja uintia naapurikaupungin uimaseuran Kangasalan Kuohun erityisryhmässä.

Orivedellä ei hiihtokoulun lisäksi oikein ole erityislapsille suunnattua urheilu- tai liikuntatoimintaa.

Hiihtokoulussa on mukana neljä lasta ja lisäksi yleisessä ryhmässä on edelleen muutama erityislapsi.

Oriveden kokoisella paikkakunnalla ei potentiaalisia harrastajia tietysti loputtomasti olekaan, mutta mukaan mahtuu myös naapuripaikkakuntien erityislapsia.

– Erityislasten hiihtokoulussa on matala kynnys tulla mukaan, eikä ole tarkkaan rajattu osallistujien ikähaarukkaa tai sitä, millainen on osallistujan tuen tarve. Lisäksi edelleen on mahdollista mennä myös yleisen ryhmän puolelle tai aloittaa erityisryhmässä ja myöhemmin siirtyä yleiseen ryhmään, jos kokee sen sopivan paremmin, Hämäläinen sanoo.

Kuva: Minna Kaila

Artikkeli on julkaistu alunperin Special Olympics -lehdessä 1/2021 ja sitä on päivitetty alkuvuodesta 2022.