Hyvät muuvit -hankkeessa opetellaan ymmärtämään itseämme ja toisiamme 

Katariina Jauhiainen vetää jumppaa Kunnarin asukkaille. Kuva: Sonja Meskanen

Ymmärtäminen. Oli kyse sitten itsensä ja omien motiiviensa ymmärtämisestä tai toisen ihmisen ymmärtämisestä. Ymmärtäminen on lähtökohta sille, että voimme saada itsemme ja toisemme liikkeelle ja nauttimaan yhdessä siitä mitä teemme.

Paralympiakomitean koordinoimassa ja yhdessä Aspa-säätiön ja muiden kumppanien kanssa toteuttamassa Hyvät muuvit -hankkeessa edistetään palveluasumisen ja tukitoiminnan piirissä olevien aikuisten aktiivisuutta, liikkumista ja liikunnan harrastamista.

Konkreettisena lopputulemana asumis- tai toimintayksikön arkeen voi syntyä esimerkiksi Sporttivartti-tyyppinen jokapäiväinen liikuntahetki, joka tuo iloa ja aktiivisuutta niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin päivään. Iso osa Hyvät muuvit -hankkeen annista on kuitenkin vaikeammin todettavaa ja mitattavaa. Se liittyy ymmärryksen lisääntymiseen siitä, miten minä itse ja ihminen tuossa vieressä haluamme liikkua. Asia tulee ilmi, kun hankekoordinaattori Katariina Jauhiainen käy läpi palvelumuotoiluun perustuvan hankkeen toimintamallia.  

Kolmivuotisessa Hyvät muuvit -hankkeessa (2019–2022) on mukana asumispalveluita, päivätoimintayksiköitä, klubitaloyhteisö ja mielenterveysyhdistyksen kohtaamispaikka. Yhteistyötahot sijaitsevat Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Kohderyhmänä ovat mielenterveyskuntoutujat ja vaikeavammaiset aikuiset sekä heidän kanssaan työskentelevät henkilöt.

Sitoutetaan henkilöstö

Jokaisessa yhteistyöpaikassa toteutetaan aktiivisuutta ja liikkumista lisäävä kokeilujakso, jota edeltää huolellinen valmistautuminen työpajatoiminnan keinoin. Prosessi käynnistyy sillä, että Katariina Jauhiainen ottaa yhteyden toimipisteen työntekijöihin ja käy heidän kanssaan läpi, mistä hankkeessa on kyse ja miten edetään kohti kokeilujaksoa ja sen yli.

Vaikka koko toimintamallin ideana on, että asiakkaat ja työntekijät suunnittelevat toiminnan yhdessä, on Jauhiaisen mukaan tärkeää, että ensitapaamisessa paikalla ovat toiminnasta vastaavat henkilöt ja työntekijät. 

– On tärkeää saada työntekijät alusta asti sitoutettua mukaan. He ovat portinvartijoita asiakkaisiin päin ja he ovat niitä, joilta asiakkaat hakevat tukea. Heidän täytyy osata vastata asiakkailta tuleviin kysymyksiin muutenkin kuin, että kysytään Katariinalta, Jauhiainen sanoo. 

Hyvät muuvit -hankkeen toimintamalli on nelivaiheinen: ymmärrä, ideoi, testaa ja toteuta. Monella tapaa ymmärrys on näistä tärkein ja siihen panostetaankin paljon. Jo ennen ensimmäistä työpajaa Jauhiainen pitää huolen, että työntekijät ymmärtävät mitä tuleman pitää. Varsinaista kokeilujaksoa edeltävistä neljästä työpajasta kaksi on omistettu ymmärrykselle. Ymmärrys nivoutuu tiiviisti myös viimeiseen toteutusvaiheeseen, sillä se on olennainen osa toiminnan juurtumisen ja jatkuvuuden näkökulmasta.

Luodaan liikkujapersoonia 

Kun iso osa kohderyhmästä on ihmisiä, joille liikunta ei ole ollut tärkeää tai edes etäisesti miellyttävää, on olennaista, että kaikki osapuolet, myös kohderyhmään kuuluvat itse, hahmottavat mistä on kyse, kun puhutaan aktiivisuuden ja liikkeen lisäämisestä. Tavoite ei voi olla, että hankkeen päätteeksi kaikki yksikön asiakkaat käyvät hymy huulilla päivittäin lenkillä, vaan täytyy lähteä siitä, että ymmärretään, millainen aktiivisuus ja liikkuminen voisivat tulla kyseeseen ja miten sitä kohti voi pienin askelin edetä. 

Ensimmäisessä työpajassa asiakkaat ja työntekijät kehittelevät keskenään liikkujapersoonia. Ne ovat kuvitteellisia henkilöhahmoja, joiden avulla opitaan astumaan toisen ihmisen saappaisiin; Millaisia erilaisia liikkujia voi olla? Mitkä asiat heitä motivoivat? Mikä estää heitä liikkumasta enemmän? 

– Ei ole tarkoitus, että tehdään työpajassa mukana olevista henkilöistä persoonakuvauksia, vaan luodaan kuvitteellisia hahmoja. Tietenkin työpajassa mukana olevat käyttävät apunaan omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan, mutta samalla he myös pystyvät asettumaan toisen ihmisen asemaan ja pohtimaan, millainen tyyppi on vaikka liikkujapersoona, jolle on annettu otsikoksi ”kaverin kanssa liikkuja”, Jauhiainen selvittää. 

Liikkujapersoonia luodessa ei keskitytä pelkästään liikuntaan, vaan käydään läpi muitakin elämänalueita: missä hän asuu, millainen hänen elämäntilanteensa on, millainen perhetausta? Lisäksi yhdeksi tärkeimmistä kysymyksistä liikkujapersoonalle on muotoutunut kysymys mielekkäästä tekemisestä. Mikä tuo merkitystä arkeen? Kaikella on lopulta suora tai välillinen vaikutus persoonan liikkumistottumuksiin ja -mieltymyksiin. Samalla työpajaan osallistuvat oppivat ehkä myös jotain itsestään ja tosistaan; työntekijät asiakkaista ja toisinpäin. 

– Työpajakeskusteluissa on päästy käsittelemään esimerkiksi sitä, miten tietyt psyykelääkkeet lisäävät runsaasti hikoilua ja tekevät sitä kautta liikunnan harrastamisesta epämiellyttävämpää. Nämä ovat asioita, joita ei ehkä tulisi otettua huomioon, jos vain ulkopuolelta laadittaisiin liikuntatoimintaa yksiköiden asiakkaille, Jauhiainen toteaa. 

Toisessa työpajassa liikkujapersooniin vielä syvennytään luomalla niille asiakaspolut, eli mitä kaikkea esimerkiksi kuuluu tietyn liikkujapersoonan yksittäiseen päivään, miten persoona käyttäytyy ja millainen rooli liikkumisella on tai voisi olla persoonan arjessa. Tässä työpajassa myös luodaan liikkujapersoonien arkeen ja liikkumiseen liittyviä kysymyksiä, joita hyödynnetään kakkos- ja kolmostyöpajojen väliin sijoittuvassa, edelleen asiakasymmärrystä lisäävässä kyselyssä. Asiakkaat paitsi vastaavat kyselyyn saavat myös olla kommentoimassa sen sisältöä etukäteen.

Ideoidaan ja toteutetaan

Kolmannessa työpajassa siirrytään ideointivaiheeseen. Siihen mennessä saadun ymmärryksen pohjalta, ja sitä kautta esiin tulleiden keskeisten teemojen kautta ideoidaan tulevaa toimintaa ja aktiviteettejä tarvetta vastaavasti. Myös liikkujapersoonia ja asiakaspolkuja kuljetetaan mukana ideoinnissa siten, että ideoita pyöritellään nimenomaan luotujen liikkujapersoonien mieltymykset ja tarpeet silmällä pitäen. Nelostyöpajassa ideat kootaan yhteen ja toteuttamiskelpoisimmista, arkeen sopivista ja tarvetta vastaavista ideoista, tiivistetään pilottisuunnitelma. Pian nelostyöpajan jälkeen käynnistyykin kolmen kuukauden mittainen aktiivisuutta ja liikkumista lisäävä kokeilujakso.  

Kokeilujakson aikainen toiminta pyritään järjestämään siten, että mahdollisimman moni kokeiltu asia olisi toteutettavissa myös jatkossa osana yksikön arkea. Kokeilun aikana tähän kiinnitetäänkin paljon huomiota, ja suunnitelmaa päivitetään ja toimintoja muokataan tarpeen mukaan. Tiivis yhteistyö ja palautekeskustelut kantavat läpi kokeilujakson. Samalla luodaan myös kontakteja mm. lähiseudun palveluntuottajiin, erilaisiin yhdistyksiin ja oppilaitoksiin. Erityisesti kunnan erityisliikunnasta vastaava työntekijä on tärkeä yhteistyökumppani, joka pyydetään mukaan jo työpajaprosessin aikana. 

Kokeilujakson päätyttyä kokoonnutaan vielä viidenteen työpajaan, jossa kerätään yhteen kokeilujakson antia, kokemuksia ja opittuja asioita. Tästä yhteenvedosta muodostuu aktiivisuutta ja liikkumista tukevan toiminnan kokonaiskuva, palvelukonsepti, joka tuo näkyväksi niin siihen asti kuljetun matkan kuin sen mitä, kenelle ja miten toimintaa jatketaan eteenpäin. 
 
Kaikki kokeilujakson aikana tehdyt asiat eivät välttämättä osoittaudu menestyksiksi, mutta jos jotain uutta aktiviteettia saadaan osaksi yksikön arkea, on yksi hankkeen tavoitteista jo toteutunut. Ja melkoisella varmuudella se vaikeammin mitattavissa oleva tavoite, ymmärryksen lisääntyminen, on tullut täytettyä perusteellisen ja kaikki mukaan osallistavan työpajavaiheen aikana.

Lue lisää Hyvät muuvit -hankkeesta täältä

Hyvät muuvit -hanke: Näin homma toimii