Seitsemän mitalin metsästäjät – Tällainen on Suomen paralympiajoukkue Tokioon

Kuvakooste: Aino Tapola, Leo-Pekka Tähti, Amanda Kotaja, Henry Manni, Liisa Lilja, Marjaana Heikkinen ja Toni Piispanen. Kuvat: Juhani Järvenpää, Harri Kapustamäki/KIHU, Riku Valleala/KIHU

Kesäparalympialaiset käydään 24.8.–5.9. Japanin Tokiossa. Suomesta kisoihin osallistuu 17 urheilijan joukkue.

Vaikka joukkue on Suomen pienin kesäparalympiajoukkue sitten vuoden 1968 Tel Avivin kisojen, tavoitteena on silti seitsemän mitalia, eli selvästi enemmän kuin vuoden 2016 Rio de Janeiron paralympialaisten kolmen mitalin saldo.

Yleisurheilijat ovat tuttuun tapaan paralympiajoukkueen keihäänkärki. Mukana ovat Rion kisojen mitalistit ratakelaajat Leo-Pekka Tähti (T54-luokka) ja Henry Manni (T34) sekä keihäänheittäjä Marjaana Heikkinen (F34).

Vuoden 2012 Lontoon kisojen kultamitalisti, ratakelaaja Toni Piispanen hakee paralympialaisista kahta mitalia, kenties jopa kahta kultaa. Hänen edustamassaan T51-luokassa paralympiaohjelmassa ovat molemmat pikamatkat 100 ja 200 metriä. Piispanen kelasi kenraaliharjoituksessaan Jyväskylän SM-kilpailuissa elokuun alussa 200 metrin maailmanennätykseksi ajan 36,35. Myös satasella hän on kelannut kuluvana kesänä Suomen ennätyksen 19,86.

Amanda Kotaja on T54-luokan kolminkertainen maailmanmestari, mutta paralympiamitalia hänellä ei vielä ole. Sappikivileikkauksen jäljiltä Kotaja pääsi aloittamaan kilpailukautensa muita myöhemmin, mutta on jo ehtinyt osoittaa olevansa lupaavassa vireessä Tokion alla. Heinäkuussa Joensuussa hän kelasi 100 metrin kauden kärkiajan maailmassa 16,09.

Leo-Pekka Tähti on voittanut T54-luokan 100 metrin paralympiakultaa neljissä edellisissä kisoissa. Ateenassa 2004 hän voitti satasen lisäksi kultaa myös 200 metrillä. Nyt maailmanennätysmiehellä (13,63) on hakusessa siis jo uran kuudes paralympiakulta. Hän on kauden tilastojenkin perusteella satasen ehdoton ennakkosuosikki. Toinen T54-luokan suomalainen mieskelaaja Esa-Pekka Mattila on hänkin ollut elämänsä kunnossa. Tilastoaika 14,18 on tämän kauden seitsemänneksi paras maailmassa.

T34-luokassa Henry Manni on tilastojen perusteella mitalisuosikki peräti kahdessa lajissa. Satasella, jossa hän voitti paralympiapronssia Riossa, Manni on tilastokolmonen (15,58) ja ”kakkosmatkallaan” 800 metrillä peräti tilastokakkonen (1.41,91). Koronaviruspandemian jäljiltä kisoja on tosin ollut vielä sen verran vähän, että aivan kaikki luokan huiput eivät ole tilastokärkeä ehtineet hätyyttelemään. Mahdollisuuksia mitaleille lohjalaisella yhtä kaikki Tokiossa on.

Rion paralympiahopeamitalisti, keihäänheittäjä Marjaan Heikkinen on jo pitkään ollut F34-luokassa maailman toiseksi paras. Tämän kauden tilastoissa hän on ylivoimainen ykkönen tuloksella 18,74, mutta reilusti yli 20 metrin heittäjä Kiinan Lijuan Zou ei ole vielä koronapandemian alkamisen jälkeen kirjauttanut tuloksia rankingiin.

Valtaosa suomalaisglooriasta tulee yleisurheilustadionilta, mutta muissakin lajeissa on menestysmahdollisuuksia. Liisa Lilja on paratriathlonin PTS2-luokan maailman- ja Euroopan mestari sekä Rion kisojen nelonen. Kärki on luokassa kova ja leveä, joten kamppailu mitaleista, erityisesti yhdysvaltalaisurheilijoiden kanssa, tulee olemaan kiivas. Tokion kuumat ja kosteat olosuhteet tuovat oman sävynsä triathlonkisaan.

Jousiammunnassa Jere Forsberg osoitti jo vuonna 2012 Lontoossa, että eväitä on paralympiakultaan asti. Mitalikandidaatteja on avoimessa taljajousessa kuitenkin pitkä liuta, joten kovaa suoritusta vaaditaan kolmen parhaan joukkoon yltämiseksi.

Myös ratsastaja Katja Karjalaisella on kokemusta paralympialaisissa menestymisestä. Hän voitti kouluratsastuksessa hopeaa Lontoossa. Karjalainen ja Dr. Doolittle ovat onnistuessaan lähellä kärkisijoja myös Tokiossa. Suomen toinen ratsastaja Tokiossa on villin kortin saanut paralympiadebytantti Pia-Pauliina Reitti.

Pyöräilyssä Suomella on joukkueessa kaksi paralympialaisten ensikertalaista, mutta muilta osin kokenutta urheilijaa, käsipyöräilijät Teppo Polvi ja Harri Sopanen. Molemmat ovat urallaan voittaneet maailmancupin kokonaiskilpailun ja saavuttaneet MM-mitaleja, mutta paralympiavuonna kilpailu kärkisijoista tulee olemaan kovempaa kuin koskaan.

Uinnissa Suomella on mukana mielenkiintoinen kolmikko, liikuntavammaisten S9-luokassa 50 metrin vapaauintia uivat Leo Lähteenmäki, näkövammaisten S13-luokassa 100 metriä selkää uiva Antti Latikka ja kehitysvammaisten S14-luokassa 100 metriä selkää uiva Nader Khalili.

Lähteenmäki ja Latikka tavoittelevat realistisesti finaalipaikkaa lajeissaan. Uraansa Tokioon päättämässä olevalle Latikalle kyseessä olisi neljäs peräkkäinen paralympiafinaali. Nuorelle Khalilille oman ennätyksen parantaminen ja mahdollisimman hyvä sijoitus ovat kelpo tavoitteita. Khalili on ensimmäinen kehitysvammainen suomalaisurheilija paralympialaisissa sitten vuoden 1998 Naganon talvikisojen.

Nuori Aino Tapola puolestaan on ensimmäinen suomalainen nainen paralympialaisten pöytätennisturnauksessa. Tapolan saavutuksen arvoa nostaa entisestään se, että hän pelaa vaikeavammaisten luokassa 1, joka on Tokiossa yhdistettynä astetta lievävammaisempien pelaajien luokan 2 kanssa. Tästä huolimatta Tapola selvitti tiensä kisoihin alkukesän karsintaturnauksesta. Armoton harjoittelija ei tule kumartelemaan kuvia Tokiossakaan, ja hän onkin Suomen joukkueen potentiaalinen yllättäjä.

Ampumaurheilija Jarkko Mylly oli ensimmäinen suomalaisurheilija, joka varmisti maapaikan Tokioon. Tämä tapahtui jo syksyllä 2018, jonka jälkeen kisoja ehdittiin siirtää vuodella eteenpäin. Kisapaikan hän saavutti sijoittumalla Ranskan maailmancupin ilmakiväärikisassa hopealle, joten onnistuessaan hän voi Tokiossakin olla tuloslistalla korkealla. Mylly ampuu Tokiossa ilmakiväärin lisäksi pienoiskiväärikilpailussa.

Ampuja Mylly, pöytätenniksen pelaaja Tapola, uimari Khalili, pyöräilijät Polvi ja Sopanen ja ratsastaja Reitti ovat Suomen joukkueen paralympiaensikertalaisia. Leo-Pekka Tähti puolestaan lähtee viidensiin kisoihinsa, Antti Latikka ja Katja Karjalainen neljänsiinsä.

Suomen kisajoukkue löytyy kokonaisuudessaan täältä

Suomalaisurheilijoiden kisaohjelma löytyy täältä

Kuvat: Juhani Järvenpää, Harri Kapustamäki/KIHU, Riku Valleala/KIHU