Palaa lajin sivulle

Maalipallon säännöt ja luokittelu

Säännöt

Peliä pelaa kaksi kolmen pelaajan joukkuetta, joilla kummallakin on enintään kolme vaihtopelaajaa. Pelissä käytetään palloa, joka on 1250g painoinen ja siinä on äänilähteenä kulkusia sisällä. Peliaika on 2x12 min tehokasta peliaikaa.

Maalipallokenttä on lentopallokentän kokoinen alue (pituus 18m, leveys 9m), joka on jaettu kuuteen kolmen metrin alueeseen. Maalit sijaitsevat kentän kummassakin päädyssä ja ne ovat 1,3 metriä korkeat ja 9 metriä leveät. Rajat merkitään leveällä teipillä, jonka alle laitetaan naru orientoitumisen helpottamiseksi.

Hyökkäävän joukkueen tarkoituksena on vierittää pallo vastustajan maalilinjan yli, kun taas puolustava joukkue yrittää estää sen. Heitossa pallon on kosketettava lattiaan ennen puolueetonta aluetta (6m), joten palloa heitetään voimalla alakautta keilailun tapaan. Jos pallo lentää ilmassa liian pitkälle niin vastustaja saa rangaistusheiton, jota jää puolustamaan yksin rikkeen tehnyt pelaaja.

Kentällä olevien pelaajien tulee käyttää läpinäkymättömiä silmäsuojia. Puolustaessaan pelaajat heittäytyvät kyljelleen puolustusalueella kädet vartalon jatkeena, jotta saadaan suurempi torjunta-ala. Puolustavan joukkueen pelaaja, joka saa pallon haltuunsa, saa suorittaa heittonsa välittömästi.

Peli perustuu pallon kuulemiseen, joten yleisön on oltava pelin käydessä täysin hiljaa. Valmentajatkin saavat antaa ohjeita pelaajilleen vain pelikatkoilla. Usein kuuleekin tuomareiden sanovan "Quiet please" ennen kuin he viheltävät pelin taas käyntiin.

Maalipallon kansainväliset säännöt (englanniksi)

Luokittelu

Maalipallo on näkövammaisten laji, jossa kilpailevilla urheilijoilla on eriasteisia näkövammoja. Urheilijat on luokiteltu B1, B2 tai B3 näkövammaluokkaan (sokea, vaikeasti heikkonäköinen tai heikkonäköinen). Tasavertaisen kilpailun takaamiseksi kaikkien pelaajien silmät on peitetty teipeillä ja tummennetuilla laseilla niin, että pelaaja ei näe mitään.

  • B1 = sokea, ei valon havaitsemista kummassakaan silmässä, eikä kykyä havaita kädenliikkeitä miltään suunnalta tai etäisyydeltä.
  • B2 = vaikeasti heikkonäköinen, joka pystyy erottamaan kädenliikkeet näöntarkkuudella 2/60 ja/tai näkökenttä on alle 5 astetta, pääsääntöisesti tarvitsee avustajaa liikkumiseen vieraissa paikoissa, tässä luokassa voi olla monia erilaisia näkökykyä rajoittavia tekijöitä.
  • B3 = heikkonäköinen, jonka näöntarkkuus on vähintään 2/60 ja enintään 6/60 ja/tai näkökenttä on yli 5 astetta, mutta alle 20 astetta, osa tarvitsee avustajaa liikkumiseen vieraissa paikoissa, tässä luokassa voi olla monia erilaisia näkökykyä rajoittavia tekijöitä.

Luokittelun tekee aina silmälääkäri ja kaikki luokitukset määräytyvät parhaan silmän ja parhaan korjauksen mukaan. Näkövammaiseksi paralympialaisissa voidaan luokitella urheilija, jolla on keskeinen puutos näkökentässä. Tyypillisiä näkövammoja ovat mm. putkinäkö ja näkökentässä olevat sumeat tai pimeät alueet. Usein myös kontrastien erottelukyky ja sopeutuminen valoon/hämärään ja näiden vaihteluihin on heikentynyt. Urheilija, jonka näkö voidaan korjata silmä- tai piilolinsseillä normaaliksi, ei voi päästä paralympialaisten luokittelujärjestelmään.

Suomen sarjoissa saa pelata myös vammaton urheilija. Kansainvälisissä turnauksissa ja arvokilpailuissa pelaajalla täytyy olla silmälääkärin tekemä näkövammaluokittelu.

Ohjeet näkövammaisten urheilijoiden luokitteluun NKL:n sivuilla