Vammaispalvelut

Vammaispalvelut_symboli

Toimintarajoitteisen henkilön tarvitsemat kuljetuspalvelut, avustaja ja harrastusapuväline ovat kunnan myöntämiä henkilökohtaisia vammaispalveluita. Yhdenvertainen harrastaminen ja liikuntaan osallistuminen ovat monelle mahdottomia ilman niitä. Tässä osiossa hahmotellaan vammaispalveluiden hakemista ja perusteluita. 

Vammaispalvelut ovat henkilökohtaisia

Harrastajilla voi olla toimintarajoitteisuudesta riippuen hyvin erilaisia yksilöllisiä tuen tarpeita. Henkilön on mahdollista hakea kunnasta tukea harrastusapuvälineisiin, harrastuspaikalle kulkemiseen ja harrastuksen aikana tarvittavaan henkilökohtaiseen apuun (avustaja) vammaispalvelulain nojalla. Nykyisen vammaispalvelulain ongelma on, että tuen myöntöperusteet vaihtelevat eri kunnissa ja eri ihmisillä. Uutta lakia valmisteltaessa tullaan arvioimaan urheilun asemaa liittyen avustaja- ja kuljetuspalveluihin. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on esittänyt, että ainakin apurahaa saavien huippu-urheilijoiden kohdalla urheilu tulee rinnastaa työntekoon, mikä helpottaisi heidän mahdollisuuksiaan saada avustaja mukaan esimerkiksi harjoitus- ja kilpailumatkoille.  

Palvelusuunnitelma

Liikkumisen mahdollistavat vammaispalvelut voivat olla joko subjektiivisia oikeuksia tai määrärahasidonnaisia palveluita tilanteesta riippuen. Jokaisella henkilöllä huomioidaan henkilön vaikeavammaisuus ja tarpeen perustelut. Palvelujen tarve perustellaan henkilökohtaisella palvelusuunnitelmalla. Sen liitteenä voi olla kuntoutussuunnitelma, lääkärintodistus ja esimerkiksi fysioterapeutin arvio harrastuksen tärkeydestä tai liikunnan apuvälineen tarpeellisuudesta. Palvelusuunnitelman teon voi käynnistää asiakas itse. 

 

Harrastamisessa tarvittavat apuvälineet

Liikunnan apuväline soveltuu yleensä vain yhteen lajiin tai liikuntamuotoon, kuten esimerkiksi jääkiekkokelkka, koripallopyörätuoli, tandempyörä tai kajakki. Joissakin tilanteissa voi olla vaikea erottaa onko kyseessä apu- vai liikuntaväline. Esimerkiksi maalipallon helisevä pallo on molempia. Liikunnan apuvälineet ovat usein yksilöllisiä, kuten pyörätuolirugbyn jarruton, ketterä, mutta törmäilyt kestävä ja vain sisäkäyttöön soveltuva pelituoli. Osa välineistä voi olla kaikkien lajin harrastajien käytössä, kuten sokkopingiksen tukevareunainen sokkopingispöytä tai äänimajakka, joka auttaa suuntaamaan suoritusta. Kilpaurheilussa lajin kansainväliset säännöt määrittelevät apuvälineen rakenteen, mitat ja materiaalit. Näkövammaisurheilussa opas toimii ikään kuin apuväline.

Parhaimmillaan yksilöllinen väline mahdollistaa tekemään itse. Esimerkiksi keilailun tai boccian vierityskouru pienentää avustajan tarvetta. Otsatikku tai hallintalaite, jolla vaikeavammainen hallitsee pelivälinettä, antaa pelaajalle vapauden tehdä itse ja omalla valitsemallaan hetkellä ratkaisevan siirron. Hyvä väline antaa harrastajalle mahdollisuuden osallistua, oppia, innostua ja löytää mielekäs harrastus. 

Liikunnan ja kuntoilun apuvälineen hankinnan rahoittavat joko vakuutusyhtiö, keskussairaalapiiri (yleensä lääkinnällisen kuntoutuksen välineet), kunta tai henkilö itse. Jos välinettä ei kustanneta lääkinnällisen kuntoutuksen kautta, välineeseen voi anoa tukea kunnan sosiaalitoimen kautta. Tällöin se kustannetaan vammaispalvelulain nojalla harkinnanvaraisista määrärahoista. Harkinnanvaraisuus tekee usein hankintaprosessista mutkikkaan. Myös kunnan taloudellinen tilanne voi vaikuttaa asiaan. Yleiseen käyttöön tarkoitettuja liikunnan apuvälineitä kannattaisikin hankkia yhdistyksille, kuntiin, palvelutaloihin, kouluihin jne.

Henkilökohtaisen välineen hankinta on perusteltava hyvissä ajoin ennen kunnan seuraavan vuoden budjetin valmistelua. Aina on myös varauduttava maksamaan välineestä kohtuullinen omavastuu. Esimerkiksi hiihtokelkasta henkilö voi itse maksaa sauvat ja sukset. Perusteluissa auttaa, jos hakija on kokeillut välinettä, dokumentoinut kokeilun ja pystyy liittämään tämän dokumentin hakemukseensa. Välineiden vuokraamisesta kerrotaan lisää osassa välineet.

Kuljetuspalvelut

Lain mukaan vaikeavammaisen henkilön on mahdollista saada 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan kuljetusmatkaa oman asuinkunnan ja lähikuntien alueelle. Valitettavasti nämä matkat riittävät vain kerran viikossa tapahtuvaan harrastamiseen, kaupassa käyntiin tai vaikkapa kyläilyyn. Toimintakykyä ja terveyttä ylläpitävä liikunta edellyttää harrastamista vähintään 2–3 kertaa viikossa. Vastaavasti aktiivisesti harrastava tai säännöllisesti harjoitteleva urheilija voi tarvita moninkertaisen määrän matkoja.

Aktiivisen harrastajan tulee perustella tarvitsemansa matkat palvelusuunnitelmassaan. Perusteluissa on hyvä tuoda esiin myös se, kuinka paljon yhteiskunta pitkällä tähtäimellä säästää, kun henkilö pysyy hyväkuntoisempana. Myös pidemmälle, esimerkiksi naapurikuntaan tai toiselle puolelle maata ulottuvia harrastus- ja esimerkiksi kilpailumatkoja voi sisällyttää osaksi palvelusuunnitelmaa.

Henkilökohtainen apu

Henkilökohtainen apu auttaa osallistumaan ja toimimaan itse. Sitä voi saada maksuttomana vammaispalveluna esimerkiksi harrastamiseen ja muihin vapaa-ajan toimiin. Henkilökohtainen avustaja myönnetään yksilöllisen tarpeen mukaan. Avun saamiselle ei ole laissa asetettu ikärajaa. Henkilökohtainen apu on itsemääräämisoikeutta tukeva vammaispalvelulain mukainen maksuton vammaispalvelu. YK:n vammaissopimus edellyttää henkilökohtaisen avun järjestämistä. Apua tulee saada, kun se on vamman tai sairauden vuoksi välttämätöntä.

Henkilökohtainen apu auttaa osallistumaan -videon ovat tuottaneet Invalidiliitto, Malike/Kehitysvammaisten Tukiliitto, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Suomen Paralympiakomitea.