Terminologiaa

VAMMAISURHEILU/VAMMAISURHEILIJA

Yleiskäsite vammaisten henkilöiden urheilusta. Yleiskäsite vammaisesta urheilijasta.

PARAURHEILU/PARAURHEILIJA

Yleiskäsite vammaisten henkilöiden urheilusta / urheilijasta, jolla on vamma. Käytetään pääasiassa paralympialajien urheilusta/urheilijoista, mutta sanan käyttö on levinnyt siten, että se on käytännössä synonyymi sanalle vammaisurheilu/vammaisurheilija.

PARALYMPIAURHEILU/PARALYMPIAURHEILIJA

Paralympiaurheilu ja paralympiaurheilija ovat sanoja, joita käytetään vain paralympialajien ja paralympialaisiin osallistuvien/osallistuneiden urheilijoiden kohdalla.

PARA-ETULIITE LAJEISTA PUHUTTAESSA

Vammais-etuliitettä ei tule käyttää silloin, kun sille ei ole tarvetta. Vammaisurheilussa on kyse urheilusta. Useimmat lajit käyttävät nykyään para-etuliitettä silloin, kun on tarpeen erottaa lajin vammaisurheilumuoto omaksi kokonaisuudekseen, esim. para-alppihiihto, pararatsastus, parayleisurheilu.

Vammais-/paraurheilulajit ovat yleensä alkuperältään muunnelmia vammattomien urheilusta joko olosuhteiden (kuten verkon korkeus istumalentopallossa), välineiden (pyörätuolikoripallo) tai sääntöjen (kuten uinnin luokittelu) osalta. Osa paraurheilulajeista on aivan omia lajejaan omine sääntöineen ja välineineen (kuten boccia ja maalipallo).

VAMMAIS-SANAN KÄYTÖSTÄ

Sanaa vammainen ei tule käyttää ilman perusteltua tarvetta. Missään tapauksessa sanaa vammainen ei tule käyttää pelkästään, vaan kyse on aina esimerkiksi vammaisesta henkilöstä, vammaisesta liikunnan harrastajasta tai vammaisurheilijasta. Sama koskee myös esimerkiksi sanojen kehitysvammainen, liikuntavammainen ja näkövammainen käyttöä.

INTEGRAATIO

Integraatiota käytetään kuvaamaan erillään toimineiden ohjelmien ja toimintojen yhdistämistä yleiseen (integraatiolajiliitto) sekä kuvattaessa prosesseja, joilla tähdätään inkluusioon. Vammaisista yksilöistä puhuttaessa integraatio-käsitteen käyttöä ei suositella.

INKLUUSIO

Inkluusiossa kaikki kuuluvat kokonaisuuteen ja ovat jo yhdessä. Ympäristö, olosuhteet ja toimintatavat eivät sulje ketään pois yhteisestä toiminnasta. Harrastustoiminnassa inkluusio voisi sisältää ajatuksen lähiseurasta tai iltapäiväkerhosta, joka on avoin kaikille.

KAIKILLE AVOIN

Kaikille avoin ryhmä/urheiluseura/toiminta on inkluusion synonyymi. Kaikille avoimessa toiminnassa pyritään pitämään osallistumiskynnys yhteiseen toimintaan mahdollisimman matalana.

LUOKITTELU

Luokittelulla pyritään tasoittamaan vammasta johtuvia eroja ja mahdollistamaan mielekäs kilpailutilanne. Liikunta- ja näkövammaisilla on jokaisessa lajissa oma lajikohtainen luokittelu. Luokittelu vaihtelee lisäksi eri vammaryhmien välillä.

Lisätietoa luokittelusta Paralympiakomitean sivuilta.

VAMMARYHMÄT

Liikkumis- ja toimintarajoitteisen henkilön kyky liikkua, toimia, suunnistautua tai kommunikoida on pysyvästi tai tilapäisesti rajoittunut vamman tai sairauden takia. Liikkumis- ja toimintarajoitteisia ovat esimerkiksi liikuntavammaiset, näkövammaiset, kuulovammaiset, kehitysvammaiset sekä elinsiirron tai sairauden vuoksi liikkumis- ja toimimisesteiset eri-ikäiset henkilöt.

Vamma on henkilön ominaisuus, esimerkiksi heikentynyt liikkumis- tai näkökyky. Vamma ei sellaisenaan välttämättä merkitse toimintakyvyn rajoitusta. Se voi kuitenkin aiheuttaa toiminnanvajavuutta, josta yksilön olosuhteissa voi aiheutua haittaa. Olosuhteet ovat käytännöllisten vaikutusten kannalta ratkaisevat. Vamman aiheuttama haitta riippuu toimintaympäristöstä. Mitä esteettömämpi ympäristö sitä vähemmän vammasta on haittaa yksilön toiminnalle.

Suomessa on pysyvästi liikkumis- ja toimimisrajoitteisia henkilöitä arviolta yli 700 000.

Paralympiaurheilijat

Paralympialaisissa kilpailevat liikuntavammaiset ja näkövammaiset sekä kehitysvammaiset urheilijat. Näissä pääluokat ovat:

Liikuntavammaiset urheilijat

• Urheilija, jolla on amputaatio
• Urheilija, jolla on CP-vamma
• Urheilija, jolla on selkäydinvamma
• Urheilija, joka on lyhytkasvuinen

Näkövammaiset urheilijat

Näkövamma on yleiskäsite, joka kattaa sokeat ja heikkonäköiset urheilijat.

• Urheilija, joka on sokea (B1)
• Urheilija, joka on heikkonäköinen (B2-B3)

Kehitysvammaiset urheilijat

• Urheilija, jolla on kehitysvamma

Elinsiirtourheilijat

Elinsiirtourheilijat kilpailevat World Transplant Games -kilpailuissa, eli elinsiirron saaneiden MM-kilpailuissa. Euroopan tasolla elinsiirron saaneilla on kahdet kilpailut: Elinsiirron saaneiden ja dialyysissa olevien EM-kilpailut sekä Sydän- ja keuhkosiirrokkaiden EM-kilpailut.

VAMMAISURHEILU SUOMESSA

Suomen Paralympiakomitea, www.paralympia.fi
Vammaishuippu-urheilun koordinoija. Vastaa liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten sekä elinsiirtoa odottavien ja saaneiden henkilöiden urheilutoiminnasta.

Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry, www.skul.org (siirryt Suomen kuurojen urheiluliiton sivuille)
Vastaa kuulovammaisten henkilöiden urheilutoiminnasta.

Suomen mestaruuskilpailut

Vammaisurheilussa järjestetään eri vammaryhmien yhteisiä SM-kilpailuja eri lajeissa mm. golfissa, uinnissa, yleisurheilussa, judossa, hiihdossa ja alppihiihdossa. Eri vammaryhmille on kilpailuissa omat sarjat ja luokat.

Junior Games

Nuorisokisat järjestetään alle 19-vuotiaille liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille sekä elinsiirron saaneille nuorille keväisin ja syksyisin.

VAMMAISURHEILU MAAILMALLA

Paralympialaiset

Järjestetään joka toinen vuosi kesä- ja talviolympialaisten jälkeen samoilla kisapaikoilla saman järjestelytoimikunnan toimesta liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille urheilijoille.

IBSA World Games

Järjestetään näkövammaisille urheilijoille joka neljäs vuosi.

Special Olympics -maailmankisat

Kehitysvammaisten henkilöiden pääkilpailut järjestetään siten, että kesämaailmankisat ovat neljän vuoden välein ja talvimaailmankisat neljän vuoden välein. Aivan kuten olympialaiset ja paralympialaiset, mutta parittomina vuosina.

World Transplant Games, eli elinsiirron saaneiden MM-kilpailut

Elinsiirron saaneiden henkilöiden pääkilpailu järjestetään joka toinen vuosi.

Deaflympics

Kuurojen urheilun suurin tapahtuma

KANSAINVÄLISET VAMMAISURHEILUJÄRJESTÖT

IPC

International Paralympic Committee
www.paralympic.org (siirryt IPC kotisivuille)

IWAS

International Wheelchair and Amputee Sports Federation
www.iwasf.com (siirryt iwas kotisivuille)

IBSA

International Blind Sports Association
www.ibsasport.org (siirryt ibsa kotisivuille)

CPISRA

Cerebral Palsy International Sport and Recreation Association
www.cpisra.org (siirryt cpisra kotivisuille)

VIRTUS

World Intellectual Impairment Sport (entinen INAS)
www.virtus.sport (virtus sport kotisivuille)

SOI

Special Olympics International
www.specialolympics.org (siirryt special olympics kotisivuille)

SPECIAL OLYMPICS -SANASTOA

Unified

Osassa lajeista on tarjolla Unified-vaihtoehto, jossa kehitysvammaisilla urheilijoilla on pareinaan tai joukkuetovereinaan vammattomia urheilijoita

Partneri

Unified-lajeissa kilpailevia vammattomia urheilijoita kutsutaan partnereiksi.

Tasoluokittelu

Ennen varsinaista kilpailua Special Olympics –kilpailuissa järjestetään tasoluokittelut, joiden perusteella urheilijat jaetaan eri luokkiin (divisiooniin) iän, sukupuolen ja tulostason perusteella

Täyden yrittämisen sääntö

Honest Effort Rule. Jokaisen urheilijan ja joukkueen on tasoluokittelussa urheiltava omien taitojensa ja kykyjensä mukaisesti. Mikäli urheilija/joukkueen taso nousee tasoluokittelusta varsinaiseen kilpailuvaiheeseen liikaa, voidaan varsinainen kilpailusuoritus mitätöidä.

Torch Run

Maailmankisojen alla Special Olympics –soihtu kiertää useissa maissa olympiatulen tavoin. Tulen kuljettamisesta vastaavat eri maiden poliisivoimat, jotka samalla keräävät varoja Special Olympics –toimintaan. Soihtua on useissa maissa kuljettamassa myös valtioiden korkeimpaan johtoon kuuluvia henkilöitä.

KÄSITTEILLÄ ON VÄLIÄ

Vammaisurheilun terminologia on muutoksessa. Ennen saatettiin puhua raajarikkoisista, sokoista, kääpiöistä, amputoiduista ja vajaamielisistä. Nykyisin nämä käsitteet koetaan leimaavina ja loukkaavina, vaikka osa vammaisurheilijoista itse saattaakin käyttää esimerkiksi haastatteluissa puhekielisiä ilmauksia ehjien urheilusta (vs. vammattomien, ei-vammaisten) tai puhua omasta joukkueestaan sokkoina ja rämpylöinä.

Ruotsinkielestä Suomen puhekieleen rantautunutta ”rullatuolia” tulisi välttää. ”Rullatuoliin sidottu potilas” on ääriesimerkki ilmaisusta, jossa huono suomennos yhdistyy stereotypiaan vammaisista henkilöistä uhreina ja sairaina. Liikuntavammaisen henkilön liikkumisväline ei ole rullatuoli, vaan pyörätuoli. Henkilö, jolla on amputaatio voi olla proteesin käyttäjä tai proteesia käyttävä henkilö. ”Pyörätuolilaisen” sijaan puhutaan pyörätuolin käyttäjistä tai pyörätuolia/jääkiekkokelkkaa/käsipyörää käyttävästä henkilöistä.

Kun kyseessä on suoraan lajin nimi, voidaan puhua pyörätuolitanssijoista, -koripalloilijoista, maalipalloilijoista, sokkopingiksen pelaajista tai istumalentopalloilijoista. Vammaisuuden vastakohta ei ole terveys tai normaalius, vaan ”vammaton henkilö”, ”ei-vammainen henkilö” tai ”näkevä urheilija”.

Vammaisurheilu, erityisliikunta ja soveltava liikunta

Erityisliikunnalla tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikeuksia osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Liikuntaa muunnetaan sellaiseksi, että harrastajan vamma tai sairaus otetaan ohjauksessa huomioon. Käytännössä suuri osa erityisryhmien liikuntatoiminnasta on luonteeltaan kunto- ja virkistysliikuntaa, johon liittyy myös terveystavoitteita. Erityisliikunnan rinnalla käytetään usein myös soveltavan liikunnan käsitettä.

Erityisliikunta ja soveltava liikunta ovat lähes synonyymeja, mutta niiden välinen ero syntyy painotuksista. Erityisliikunnassa painotetaan liikkujia eli erityistä tukea tarvitsevia. Soveltavassa liikunnassa painotus puolestaan on liikunnassa. Soveltamalla liikuntamuodoista voidaan tehdä sellaisia, että kuka tahansa voi niitä harrastaa.

Liikunnan erityisryhmiä ovat liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt ja pitkäaikaissairaat sekä se osa iäkkäistä henkilöistä, joiden toimintakyky on iän myötä heikentynyt ja estää osallistumisen yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan.

Syy siihen, miksi erityisurheilusta tai soveltavasta urheilusta ei kuule puhuttavan, liittyy urheilun luonteeseen. Urheilussa on pitkälti kysymys kilpailusta, urheilijoiden välisestä mittelöstä. Jotta mittelö olisi mielekäs, täytyy sääntöjen olla selvät. Tällöin vammaisurheilussa nousevat esiin sellaiset seikat kuin vammaryhmät ja luokittelu. Erityisurheilu tai soveltava urheilu ovat hieman löyhärajaisia määritteitä, jos kyseessä on nimenomaan vammaisten henkilöiden urheilu.